Olimme keväällä alkaneet rakentaa, joten kesä oli yhtä hullun myllyä. Miestä ei paljoisin kotona näkynyt, mikä nyt ei toki itseäni haitannut, sillä löhöilin päivät pitkät syöden lihapiirakkaa ja FRENDEJÄ katsellen. Joskus nousin vasta kun mies tuli iltapäivällä kotiin.. *nolo* Toki olin koiraa noussut lenkittämään, mutta takaisin sänkyyn vain. Olin melkoisin huonovointinen silloin aluksi. Huono olotila johtui pahoinvoinnista, raskaudenaikaisesta väsymyksestä, alhaisesta verenpaineesta ja alhaisesta hemoglobiinista.

En tosiaan saanut alussa pahemmin syötyä muuta kuin lihapiirakkaa, lion-patukoita, ja mehujäätä. Kaikki muu oikeastaan tuli ulos. Rollssin hampurilaiset olivat pahimmat. Ne ei pysyneet 5 min kauempaa sisällä. Ja edelleen tekee pahaa syödä MAMA Rolssia. Mökillähän yleisesti ollaan kovia syömään makkaraa, samoin oli meillä. Mutta nyt ajatuskin makkarasta sai minut kyökkäämään. Joten voitte kuvitella kun joka viikonloppu mökillä oli ilmassa makkaran haju, niin kykin pusikossa pitkin päivää...

Neuvolassa käynti jännitti, ja hoitajankin oli hieman ihmeellinen, mutta kyllä me toimeen tulimme, ihan OK ainakin.

Odotin koko ajan pahoinvoinnin loppumita, mutta eipä tuollaista helpotusta tuntunut näkyvän lähimaastossa. Meinasin alkaa harrastaa uintia, mutta uidessa tuntui jotenkin inhottava paine alavatsaan, joten se hanke jäi heti ensimmäisen kerran jälkeen. Pian mieheni sisko ilmoitti, että heille tulee myös vauva. Kaksi ja puoli kuukautta meidän jälkeen. Samoin serkulleni. (Vauvat syntyivätkin samana päivänä) Oli mukavaa kun oli ystäviä joiden kanssa vertailla kokemuksia.

Vihdoin ja viimein tuli ultra!